Historiaa
4H-toiminta käynnistyi 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa. Tarkoituksen oli löytää keinoja nuorten työttömyyteen ja pahoinvointiin. Toiminnan tarkoituksena oli tarjota nuorille sellaisia käytännön yrittämisen, työnteon ja arkielämän taitoja, joilla voisi pärjätä yhteiskunnassa ja erityisesti maaseudulla omalla työllään. Samalla pyrittiin levittämään nuorille tietoa maatalouden nykyaikaisista työmenetelmistä.
Suomeen 4H rantautui yksittäisten henkilöiden mukana. He olivat huomanneet toiminnan tarpeellisuuden myös Suomessa. Aluksi 4H-yhdistyksiä kutsuttiin maatalouskerhoiksi ja ensimmäiset niistä perustettiin 1920-luvun puolivälissä. Maatalouskerhot tulivat tarpeeseen. Huono ravinto ja sen aiheuttamat sairaudet merkitsivät sitä, että 1920-luvun Suomessa vain joka toinen lapsi selvisi täysi-ikäiseksi. Kouluihin tarvittiin kipeästi kouluterveyskasvatusta, keittoloita ja maatalouskerho, jonka avulla pyrittiin saamaan monipuolisempaa ravintoa. Paremman ravinnon ja terveydenhoidon myötä myös lasten terveys kohentui.
Valtakunnalliseksi keskusliitoksi perustettiin Suomen Maatalouskerholiitto vuonna 1928, joka reilu 40 vuotta myöhemmin, vuonna 1969, vaihtoi nimensä Suomen 4H-liitoksi. Alkuaikojen maaseutupainotteinen toiminta on laajentunut taajamiin ja suuriin kaupunkeihin tehtäväksi nuorisotyöksi, joka sisällöltään soveltuu yhtä hyvin maaseudun kuin kaupunkien nuorille.
4H-toiminta on alusta alkaen ollut poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta ja sillä on ollut laajojen kansalaispiirien tuki takanaan.
Tuusulan 4H
Tuusulan ensimmäinen maatalouskerho (myöhemmin 4H) aloitti toimintansa 1927. Kerholainen sai 2 perunaa neuvojalta ja kaksi satoa myöhemmin kerholaisella oli 130 kiloa perunaa noista kahdesta perunasta kasvatettuna.
1930- ja 1940-luvuilla pula-aika jatkui. Sota toi mukanaan säännöstelyn ja ruokaa oli rajoitetusti saatavissa. Onneksi kerholaiset saivat avustuksina siemeniä, joista 9-14-vuotiaat nuoret kasvattivat vihanneksia ja juureksia. Lisäksi kerättiin marjoja ja sieniä metsistä. Näin saatiin tarpeellista lisää ruokapöytiin.
Kerholaisten panos maamme elintarviketuotannossa oli korvaamaton. Isät ja veljet olivat sodassa, äidit ja vanhemmat sisaret taas palvelemassa maataan muun muassa maatalouden, sairaaloiden ja teollisuuden parissa.
Sodan jälkeen, 1950-luvulla, maatalouskerhot opastivat nuoria tuleviin käsityö- ja maatalousammatteihin. Verhoiltiin, maalattiin, tapetoitiin ja opeteltiin moottoreiden huoltamista. Nuoret olivat innostuneita uudesta tekniikasta. Pidettiin metsänistutuskilpailuja. Myös kansainvälinen nuorisovaihto käynnistyi.
50-luvun mottona oli ”huomispäivän kansa kasvatetaan jo tänään”.
1960-luvulla kerhotoiminta muutti muotoaan yhteiskunnan muutosten mukana. Tehtaat tekivät viljelysopimuksia maatalouskerholaisten kanssa. Marjoja myytiin muun muassa Chymoksen tehtaille. Nuoret opettelivat myös taimikoiden viljelyä. Metsistä kerättiin käpyjä ja niistä saadut siemenet kylvettiin lavoihin. Niistä saadut taimet myytiin metsänomistajille. Tätä tehdään vieläkin 4H-yritysprojekteina. Kerhotoiminta levisi myös kaupunkeihin.
1970-luvulla jatkettiin käytännön ympäristötyötä, tehtiin puutarhatuotteita ja pidettiin kesäpossuja. Puuntaimia Suomen 4H-kerhot myivät kaikkiaan 23 miljoonalla markalla! Lannoitesäkkejä alettiin kerätä valtakunnallisesti teollisuuden raaka-aineeksi.